O R I G I N A L .W W W . K O I V U L I N N A . F I - B L O G I
- Arto Luoman blogikirjoituksia ja kuvituksia jo 10 vuotta -


Tekstiblogini palasi puolen vuoden tauon jälkeen, ole hyvä!
Nyt on aiheena linnut ja luontokokemukset.
Kommentit arto.luoma (at )kolumbus.fi

3.7.2019 Vanhempikin saa opettaa
Olen useampana vuonna katsellut millä tavalla lokkipariskunta harjoittaa poikasestaan "Lokki Joonatanin". Viikko pari sitten poikanen uskaltautui pesästään joenmutkaan tarrautuneen ajopuun oksistoon. Sitten alkoi houkuttelu uimaan ja pesulle myös. Eilen oli vuorossa oksan päällä seisoen siipien käyttökoulutus. Ilmeisesti muutosvastarintainen poikanen levitteli  siipiään vasta illemmalla, kun vanhemmat lentelivät muualla. Nyt pallerolla alkaa ulkonäössä olla jo valkoista ja selkäpuolella harmaata. Viime kesän kokemuksella tiedän, että lähipäivinä alkaa nousu- ja laskukiidon haltuunotto ja lopuksi kierretään joen päällä isoa ympyrää emolinnun kanssa. Kasvatus näyttää sujuvan mallikelpoisesti (kun ei ole kännykkää).

2.7.2019 Jaaha, näitä taas...


24.6.2019 Johanneksen päivänä
Sinisorsa uiskentelee joella kahdeksan poikasta perässään. Pihapensaikossa taisin bongata uuden tuttavuuden, joka on tosiaan Suomessa melko uusi tulokas. Mustaleppälintu on ilmeisesti kyseessä. Se viihtyy isojen rakennusten tienoilla ja myös taajamissa ainakin Lasse J. Laineen lintukirjan mukaan.
Neljä lokkia tekee joka päivä samat rituaalit joella ja tänään näin joen mutkaan juuttuneen ajopuun oksissa ison höyhenpalleron, joka osoittautui harmaalokin poikaseksi. Harmaahaikaraa ei ole näkynyt ja lokit istuskelevat ilmeisesti kaukaaviisaasti juuri niillä isojen kuusten oksilla, joissa harmaahaikaran olen aikaisempina vuosina havainnut.
Jos joku liikkui juhannuksen tienoilla Hämeenlinnan kävelykadulla, niin sai väistellä kolmea harmaalokin poikasta. Meteli oli ajoittain kova kerrostalojen välissä, kun harmaalokit suojelivat poikasiaan lentäen yläpuolella ja naurulokit sekä naakat ilmiselvästi kiusoittelivat koko porukkaa. Kaupungistuminen etenee...

17.6.2019 Luontokokemuksesta kyse tässäkin

Tapaninpäivän myrskyssä vuosia sitten meni muutama hopeapaju pihalta ja siitä viisastuneena pari pystyssä olevaa jätettiin neljän metrin torsoiksi etteivät kaatuilisi seuraavissa myrskyissä. Kylläpä pukkasivat kolmena vuonna kovasti oksaa, mutta sitten tuuli teki tepposiaan ja uudet oksat alkoivat katkeilla rungosta.

Tänään Tuomo T sahaili yhden hopeapajun vieläkin lyhyemmäksi ja kannoin päälle kuvan patsaan. Olisiko tässä vinkki myös sille mitä Galleria Koivulinnan koivulle seuraavaksi tapahtuu? Patsaan jalusta saanee vielä jatkokäsittelyn ja talvella sitten pakkaskausien jääveistoksen tekoon.

Muuten olen sitten sitä mieltä, että piha kannattaa pitää melko täynnä puita ja pensaita, jos haluaa kuunnella lintujen laulua, seuraa eläinten pesintää, pitää marjoista, omenista, luumuista, päärynöistä, kriikunoista, tammenterhoista, sirotuomipihlajan marjoista ym. Uusia puiden alkuja näkyy jokapuolella ensimmäisten ruohonleikkuiden aikaan. Taimia vaan ensin kasvamaan purkkeihin ja ruukkuihin niin puita riittää. Itse kasvatetut kestävät säitä paremmin kuin kaupasta ostetut, uskoisin. Ja jokikin on kauneimmillaan, kun sitä katselee puiden ja pensaiden välistä.


11.6.2019
Ei korppi korpin silmää noki sanotaan, mutta taitaa liittyä enemmän tämän hetken politiikkaan. Luontohavaintoihin mennäkseni sepelkyyhky näyttäytyi tänään lennähtäen pieneen pihavaahteraan, jossa viime vuonna ainakin kaksi poikuetta sai maailmaan. Elämme jännittäviä aikoja, miten käy, alkaako pesintä. Suomessa on meneillään voimakas kaupungistuminen. Haluavatko eläimetkin asfalttipinnoille? Asia on tullut mielen, ei tämän sepelkyyhkyn, vaan jäniksen vuoksi. Harva se aamu kuudelta postia hakiessani jänis kirmaa pitkin asfalttipihaa. Tänään pitkäkoipinen oli kahdeksan maissa tulossa Onnin suunnasta Koivulinnantietä, kun oikaisin pappilan pihan läpi aamukahville. Harvemmin niitä on taajamassa kesällä näkynyt.
Joku sanoi radiossa, että viherpeippojen määrä vähenee. Yksi pariskunta on pesinyt pihallamme ja tänäkin vuonna pari on näyttäytynyt. Viherpeippo on melko rauhallinen eläjä ja ääni kuuluu voimakkaammin vasta kun viimeisiä poikasia houkutellaan pesästä lentoon.

7.6.2019
"Lintujärvi" -blogini on ollut hiljaa hetken aikaa. Linnut munivat ja hautovat, niitä ei paljon näy. Pikkulintuja tietysti lähipuissa. Kyyhkyset eivät vieläkään ole tulleet pihapuuhun viimevuotiseen pesään, vaikka lentelevät lähistöllä ja kujertelu kuuluu. Lokit ovat viipyilleet viime aikoina telkän pöntön yläpuolella puussa ja viereisellä isolla kivellä. Luulen kuitenkin, että telkän poikaset ovat jo kaislikkojen suojassa. Sorsaemo lipui eilen vastarannalla poikueensa kanssa. Satakieli on innostunut laulamaan päivin illoin lähilehdossa. Rastaat ja naakat eivät viihdy keskenään. Oravan ja rastaiden suhteesta olisi kerrottavana kauhutarina, mutta olkoon kertomatta. Lokit, naakat ja rastaat luen niihin lintulajeihin, joilla ääntä riittää, mutta käytöstapoja ei. Käki sentään kukkuu kauniisti. Ihme, etteivät iltapäivälehdet ole vielä keksineet testiä: testaa mikä lintu olet.


22.5.2019
"Tapsa"-lokin tunnistin taas tulleen. Lokilla on ollut tapana viime vuosina kylpeä juuri siinä kohdassa keskellä jokea, joka näkyy istuessani terassilla. Tapsa ilmestyi aikanaan ensimmäisen kerran parin päivän päästä siitä, kun tuttavani kuoli. Uskon myös tänään kuulleeni satakielen laulua hautausmaan suunnalta ja joen takaa viime vuosien tapaan. Kyyhkyset huhuilevat kauempana ja tulevat lähipäivinä kuhertelemaan rannan hopeapajuun ja vuorijalavaan ja sitten pesimään pihalleni tuuheaksi leikattuun matalaan vaahteraan, kuten viime vuonnakin. Ellei sitten joku ole onnistunut vaahterassa pesiviä yksilöitä viime syksynä saalistamaan. Toisaalta kyyhkysen rinta hyvin valmistettuna on ihan oiva gourmetateria.

17.5.2019
Käen kukuntaa kuulin tänä keväänä ensimmäisen kerran loppupäivästä tänään Napion matonpesupaikan suunnalta. Ainakin Torpissa on kukuttu jo aikaisemmin.

15.5.2019 Lisää bongattuja...
Eilen saapui sinisorsapari pesimään ja tänään kauempaa näin pienen mustan sorsalintuparin. Allin valkoista kuviota ei näkynyt, joten olisiko ollut nokikana tai tavi. Kuukausi eteenpäin, niin ensimmäiset poikasjonot risteilevät tänäkin vuonna emon perässä pitkin poukamaa.

14.5.2019 Täydennys edelliseen blogiin
Viime kesänä tuli bongattua muuten ihan uusi lintu lentelemässä joen yläpuolella. Lajityypiksi osoittautui UAV. Ääni muistuttaa tasaista hyrinää ja lentorata on yleensä ympyrän muotoinen laajoine kaartoliikkeineen. Laji voi leivosen tapaan pysyä paikallaan ilmassa, mutta laulaa se ei osaa. Tämä hanhen kokoinen yksilö välttelee erityisesti puita ja pensaita. Nähtäväksi jää pääsenkö bongaamaan sen tänä kesänä uudestaan....ai niin...eilen aamukuudelta lehteä hakiessani nousi joesta kohti Napionkoskea (ainut suunta, johon isot linnut voivat nousta lentoon) pari lähes joutsenenkokoista, mutta tummempaa lintua. Tarkistin sitten netistä ne Kanadanhanhiksi.

13.5.2019 "LINTUJÄRVI"
Viime vuoden kesällä Orimattilan Sanomat otsikoi juttunsa kertoen minun viheltelevän lintujen kanssa. Mikäs on vihellellessä, kun ihan omalta pihalta on silmin ja korvin aistittavissa "lintujärvi", vaikka onkin yksi Porvoonjoen leveimmistä kohdista Napionkosken ja Naarkosken välissä.


Viheltely on alkanut myös tänä vuonna. Telkät tulivat heti, kun jokea avautui hieman jääpeitteestä 26.3. Sitä ennen näin jo pikkuvarpusparin, tiaisten ja muiden pönttölintujen tutkivan sopiiko muutama vuosi sitten rantapuihin nostamani pöntöt pesintään. Telkkien saapuessa 26.3. varikset seilasivat jäälautoilla tutkien kiinnostuneena olisiko jotain syötävää? Telkät käyvät syömässä lähellä rantaamme, jossa virtaa "akanvirta" tuoden yläjuoksulta kevättulvassa irronneita kasvustoja. 29.3. illanhänärässä ui vedenpuhdistamon kohdalta kaksi peuraa joen yli nousten jäänreunalta Simolinin talon pihamaalle. 30.3. ilmestyi pari urostelkkää kisailemaan aikaisemmin tulleen parin kanssa, mutta saivat äkkilähdön. 27.3. lenteli ensimmäisiä joutsenia joen yllä. Yksi pariskunta laskeutui jokeen sitten myöhemmin äitienpäivänä 12.5.

Koko kevät oli täynnä valkoposki- ja Kanadanhanhien ylilentoja aamuin illoin. Sinitiaiset testailivat uusinta pönttöä 31.3. ja jokavuotinen piha-asukas punarinta tuli 7.4. Joenmutkaan on jäänyt yläjuoksulta ajautuneen uppopuun muutama oksa näkyviin. Siinä raakkui pari harmaalokkia koko viime kesän taistellen välillä ihan kosketusetäisyydellä harmaahaikaran kanssa. Vakituisesti joella liikkuvia harmaahaikaroita ei ole vielä näkynyt. Kirjosieppo palasi 28.4. pesimään. Sirotuomipihlajat puhkesivat kukkaan viikolla 19. Samalla viikolla 7.5. liikkui punatulkkupari omenapuussa. Niitä näkyy myöhemminkin kesällä nokkimassa orvokkien siemenkotia. Tuomen kukinta oli alkamassa 11.5.

Olen bongannut tässä "Porvoonjoen lintujärvellä" noin 50 eri lintulajia. Sitten on tietysti jänikset, oravat, saukkoja, vesimyyriä. Katiskan saalis tänä keväänä on ollut laiha, muutama made ja ahven. Suutareita, pasureita, särkiä, haukia on edellisvuosina tullut, ankeriaitakin. Olipa kerran katiskassa myös villiminkki. Mustarastas, joka viime vuonna osasi siirtyä aina sille pihan osalle matoja kaivamaan, jonka olin juuri jokivedellä sadettanut, on palannut jo viikolla 12. Kyyhkyset huhuilevat lähistöllä. Yksi pari pesi pihavaahterassa viime kesänä ja tullee takaisin, kun saa kasvavasta lehvästöstä suojaa. Sorsia ei ole paljon vielä näkynyt, mutta niistä sitten enemmän loppukesästä, kun sorsastus alkaa. Sorsat osaavat lentää tänne Porvoonjoen poukamaan turvasatamaan, ainakin ne kolme- neljäkymmentä jokavuotista.





.


_



© Arto Luoma / Art&Free 2008-2019
All Rights Reserved










































Blogi alkaen 2008, laskuri 2010...